Pohjantuuli

Sidottu, kovakantinen
640 sivua
145×210 mm
Suomenkielinen
Ilmestyy elokuussa 2012

Kirjastoluokka 84.2

ISBN 978-952-67703-0-7

POHJANTUULI 2 

POHJANTUULI 3

Pirkko Koskenkylä

Taustaa POHJANTUULELLE…

1800-luvun loppupuolella kylvettiin ne siemenet, joitten sadosta me tämän päivän naiset saamme nauttia. Miesten ja naisten tasa-arvosta ei ollut silloin puhettakaan. Koulutus oli lapsenkengissä, vain ns. parempien perheitten lahjakkaat pojat pääsivät siitä osallisiksi. Saman säädyn tytöille riittivät  käsityöt, pianonsoitto ja miessukukunnan miellyttäminen, hyvä kun oppivat lukemaan.  Kansanlapsille riitti työnteko ja katekismuksen pänttääminen. Tyttöjen tulevaisuus oli mennä naimisiin ja olla miehen holhouksen alaisena koko naimisissaoloaikansa tai palvella piikana.

Kuitenkin 1800-luvun toisella puoliskolla elettiin yhteiskunnallisesti äärimmäisen mielenkiintoisia aikoja. Kansallinen herääminen oli alkanut, taistelu suomen kielen asemasta oli virinnyt, koulutuskysymykset tulivat ajankohtaisiksi. Vuonna 1863 alkoi opettajien koulutus Jyväskylän seminaarissa ja näitten koulutettujen opettajien tehtäväksi tuli jakaa valoa joka kylällä. Mutta ennen kuin kaikkialle saatiin seminaarin käynyt opettaja, siihen meni aikaa. Tähän taustaan kytkeytyvät Pohjantuulen tapahtumat.

Harva tulee ajatelleeksi kuinka elinvoimaisia ja pitkälle kehittyneitä Pohjanmaan rannikkokaupungit ja koko seutu olivat 1800-luvulla. Tervakauppa, laivanrakennus ja merenkulku olivat sen tehneet mahdolliseksi. Olen sijoittanut  esikoisromaanini alun vaiheet noihin monessa suhteessa edelläkävijämaisemiin, mutta sieltä tapahtumat kuljettavat lukijaansa ympäri Suomea ja jopa ympäri maailmaa.

Kirjan henkilöt elämäntarinoineen ovat ajatuksia herättäviä, mutta ylitse kaikkien muitten nousee kahden ystävättären Annan ja Aunen  kohtalot. Nuorilla naisilla ei siihen aikaan ollut paljon valinnanvaraa elämänsä suunnaksi, he olivat joko piikoja tai talontyttäriä, jotka vain odottivat ottajaa. Piikatyttöjä olivat Anna ja Aunekin alkuun, mutta kummallakin oli elämälle tavoite. Toinen onnistui paremmin kuin toinen, sillä oululaisessa Aunessa oli tarmoa ja tahdonvoimaa, hän taisteli itsensä piikatytöstä yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi, hän oli kuin pohjantuuli tai naarastiikeri, joka ei miehiä kumarrellut. Anna nöyränä ja vaatimattomana joutui kokemaan torpan vaimon kovan osan, mutta hänessäkin oli palava kipinä, joka auttoi kestämään elämän kasaamat vaikeudet. Aune kannusti Annaa taistelemaan paremman elämän saavuttamiseksi. Siihen Anna vihdoin pääsee kouluttamalla lapsensa oikeudenmukaisemman maailman esitaistelijoiksi. Aune puolestaan tekee hartiavoimin töitä saadakseen tytöt koulutuksen piiriin ja sen seurauksena naisille paremman ja tasa-arvoisemman elämän. Kirjan henkilöt rakastavat, kärsivät ja taistelevat, heitä on vaikea unohtaa.

Pohjantuulen tekeminen alkoi henkilötarinasta, mutta koska ajankohta oli monella tapaa merkittävä, se kasvoi tärkeään osaan tekemättä kuitenkaan Pohjantuulta historian kirjaksi. Historiallisten tapahtumien ja kansallisen kehityksen aallokossa ihmisten osat ja kohtalot muovautuivat sellaisiksi kuin nämä henkilöt minua kirjoittajana kuljettivat. Heillä oli voimakas tahto. Tuon tärkeän ajanjakson laajan tutkimisen myötä kuva siitä ajasta kirkastui minullekin. Syyn ja seurauksen laki, mitä ja miksi, toimi hyvin. Miksi ihmiset käyttäytyivät niin kuin käyttäytyivät, miksi he ajattelivat niin kuin ajattelivat, mistä he ammensivat voimansa? Ihminen on periaatteessa samanlainen aina, hänen tunteensa; viha ja rakkaus, hyvyys ja pahuus, pysyvät samoina kaikkina aikoina.

Anna ja Aune 1858:

” –  Mää oon päättäny lähtiä Tampereele töihin heti, ku joulun jäläkeen oon täyttäny kakskymmentäyks.
–  Tammerfors? Varför? Anna rypisti otsaansa, eikä osannut sanoa muuta. Häneltä pääsi ruotsinkielisiä ilmauksia, kun hän hämmentyi.
–  Juttu on kuule niin, että jos mää aijon päästä elämäsä etteempäi, niin tästä pikkukylästä on lähettävä jonnekki isompaan kaupunkiin. Siellä on mahottoman iso kutomo, Vinleissoni nimeltään, ja se hakkee koko aja naisii töihin. Oon lukenu lehestä. Ei täällä Uuvesakaarlepyysä semmottia  töitä kumminkaan oo eikä tuu. Täytyy vaan tehhä täysvaltasuusilimoitus viraommaisile heti ku mä täytän vaaittavan ijän. Se taas tarkottaa sitä, että sitte saa itte päättää ommaisuuvestaan – tai niin no, eihän mulla mittään ommaisuutta oo, mutta ainaki palakka sitte. Täysvaltasuussäärös koskee vaan naimattomii naisii, mutta jos mää oisin naimisisa, tarvittisin tietyst miehen luvan. Se on kyl yks asja mikä mua niin kauhiasti korpee. Sillekki pitäs tehrä jottai.
Anna oli aivan sekaisin Aunen ajatuksista, täysvaltaisuussaadöksistä ja aviomiehen oikeuksista ja luvista.
– Kyllä naisten pitääs voija osata päättää omista asjoistaan, mutta eihän sitä saa ees sanua ääneen. ”

Kielikysymys ja suomen kielen asema on yksi keskeinen teema Pohjantuulessa, koska Aune oululaisena on suomenkielinen ja Anna österbottenilaisena ruotsinkielinen. Kummastakin naisesta tulee kuitenkin kaksikielisiä. 1800-luvun toisella puoliskolla otettiin voimakkaasti kantaa kielikysymykseen, joten kirjassa siitä puhutaan monella tasolla. Kielikysymyksestä ei ole pitkä matka kansalliseen heräämiseen. Seminaarilaitoksella oli luonnollisesti merkittävä vaikutus suomen kielen kehitykseen. Siellä opettajaksi opiskelevien päähän taottiin ajatus yleisestä suomen kielestä, jonka seminaarin käyneitten opettajien myötä toivottiin leviävän syrjäisempiinkin kyliin. Maassa oli lukemattomia murteita, kaikki puhuivat kansankieltä, mutta nyt oli “tilaus” ns. sivistyneemmälle kielelle. 1800-luvun suomenkieliset vaikuttajat ymmärsivät suomen kielen rikkauden ja sen tarjoamat mahdollisuudet. Siitä piti tehdä salonkikelpoinen ruotsin rinnalle. Murteita  puhutaan toki tänä päivänäkin, mutta nyt se koetaan kielen rikkautena kirjakielen rinnalla, kun yleismaailmallinen finglish leviää pelottavalla vauhdilla. Onneksi suomen kieli on niin omaleimainen ja monivivahteinen kieli, että kyllä se kestää tämänkin tuiverruksen.

Aunen puhuttelu Jyväskylän seminaarissa:”

– Neiti Putto, opettajakunta on kuullut, että teillä on vallankumouksellsia mielipiteitä. Tiedättekö mitä minä tarkoitan?
– Arvosa lehtori, ei mulla o pienintäkkään aavistusta mikä mun vaatimattomista ajatuksistain voisi olla vallankummousta lietsova. Voisitteko, kunnianarvosa lehtori, ystävällisesti kertua pikkuusen tarkemmi?
– Kieltääkö neiti Putto kritisoineensa seminaarin tärkeitä periaatteita?
– Seminaarilla on mun käsittääksein pitkä liuta tärkiöitä periaatteita. Emmää ny ihan tarkkaan ottain tiijä mitä niistä mää olisin ritisoinu.
– Te olette ihan mahdoton. Miksi te kierrätte ja kaarratte selvää kysymystä?
– Arvosa lehtori, mun mielestä kysymys ei oo ihan selevä. Sitten Aune purskahti niin sydämelliseen nauruun, että siihen olisi sulanut jäävuorikin. Kuulustelua vetänyt lehtori sen sijaan alkoi punoittaa kuin kukonheltta.
– Jos neiti Putolle ei ole vielä selvinnyt se, että te olette, kuten kaikki muutkin, täällä koeajalla, niin sanon sen nyt. Mikäli me opettajat katsomme, että teissä ei ole oikeaa ainesta opettajaksi, niin seminaariopiskelunne loppuu lyhyeen.
– Se vasta olis kyllä iso vahinko, koska tiijän, että musta tulee mahottoman hyvä opettaja, vähäosasten  ja lasten puolustaja. Mää oon Tampereel nähäny enemmän kurijuutta ja eriarvosuutta ku kaikki muut täälä yhteesä. Mää tiijän mimmossia meijän tulevat oppilaat on. Muut on nähäny niitä vaan kuvisa jos niisäkään. Naisten asja ja tasa-arvon puolustaminen on myös kovin lähel muun suurta syräntäin.”

Pohjantuulen tapahtumien ajanjakso oli joka suhteessa merkittävä, sitä kirjoittaessani tuntui kuin kaikki tärkeät, silloin eläneet  henkilöt olisivat olleet tarjottimella ikään kuin sanoen “ota minut mukaan”. Jotkut heistä pääsivätkin. Yksi oli Aunen hengenheimolainen ja seminaaritoveri Minna Johnson (Canth). Oikeat henkilöt antavat kerronnalle autenttiisuutta ja mielestäni he sulautuvat tapahtumiin luontevasti missä ikinänsä Aune ja Anna kulkivatkin.

Koska Anna on kotoisin Uudestakaarlepyystä, tutuksi tulee myös kansan silmissä satusedän maineen saanut Zacharias Topelius, mutta tässä romaanissa hän on ennen kaikkea lehtimies, professori ja oman aikansa vaikuttaja. Sieltä Kuddnäsin keittiön kautta kyökkipiika Anna imee vaikutteita, jotka hän kätkee sydämeensä ja hellien vaalii tietojaan. Sieltä saa alkunsa hänen pitkä ja vaikea matkansa myös “Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen” maisemiin ja tutustumiseen tämän Topeliuksen sanoittaman laulun säveltäjään. Tapaamiseen, jolla oli Annan elämään kauaskantoiset vaikutukset.

” Sitten musiikki lakkasi, mutta se alkoi hetken kuluttua uudelleen. Nyt mukaan oli tullut laulu ja koulutettu kaunis miehen ääni. Anna kuunteli ensin hajamielisenä, mutta sitten hän keskittyi sanoihin. Jotain tuttua? Hän syventyi kuuntelemaan tarkemmin. Samassa hän tunnisti jotakin, hänen poskiaan alkoi kuumottaa, veri kohisi päässä, hän tunsi kuin pala olisi noussut kurkkuun. Ei, ei se voi olla totta, ajatteli Anna häkeltyneenä. Hyvä Jumala, olenko minä tullut hulluksi? Hän kuunteli edelleen. Totta se oli. Hän  oli kuullut nuo sanat joskus. Ei, hän oli lukenut sen runon. Sylvia… Kesäpäivä… Siitä oli kauan, kauan. Nyt sanoissa oli sävel. Kaunis sävel. Voisiko tuo soittaja ja laulaja olla hän? Ei! Ei! Ei! Annan teki mieli huutaa ja juosta karkuun, mutta hän ei päässyt liikahtamaankaan. Hän istui kuin naulittuna penkkiin ja puristi tiukasti Karl-Augustin kättä, poika katsoi äitiään ihmeissään. Anna tuijotti mitään näkemättömin silmin eteensä. Hän ei enää nähnyt tauluja, ei holveja, ei mitään, mikä hänet ympäröi. Hän näki silmissään valoisan kesäillan, kauniin nuorukaisen, joka silitti hänen hiuksiaan, hyväili tavalla, jolla kukaan ei ollut häntä pidellyt. Nuorukainen puhui hiljaisella, ujolla äänellä elämästään, joka oli niin erilainen kuin Annan.”

Miksi 1800-luvun jälkipuolisko sitten oli niin tärkeä ja mielenkiintoinen? Suuret yhteiskunnalliset mullistukset alkoivat 1800-luvulla, ja vauhti vain kiihtyi kun päästiin 1900-luvulle. Mistä johtui ja mitkä seikat tekivät mahdollisiksi vauhdin kiihtymisen? Vastaus on tekniikka. 1) Höyryvoman keksimisen seurauksena syntyi teollinen vallankumous, matkustaminen muuttui helpoksi junien syrjäytettyä hevospelit, ja höyrylaivat työnsivät tieltään tuulesta riippuvaiset purjelaivat. Paikasta toiseen siirtyminen nopeutui aivan huikeasti. Teollinen vallankumous tarvitsi halpaa työvoimaa ja sitä saatiin naisista ja lapsista. 2) Lennättimen ja puhelimen keksiminen nopeutti tiedonvälitystä ja siten omalla tapaa aloitti etäisyyksien lyhenemisen. 3) Painotekniikan kehityksen myötä kirjat yleistyivät ja mikä tärkeintä sanomalehdet levisivät kansan keskuuteen, se edesauttoi lukutaidon yleistymistä ja tiedon leviämistä.

Tekniikan lisäksi suomalaisen yhteiskunnan ja ihmisten ajatusmaailman kannalta oli myös tärkeä Euroopan valtapolitiikka ja sen seuraukset. Maantieteellisesti ajan virtaukset vaikuttivat kaupunkien kehitykseen. Turun tärkeys Tuhholman läheisyydestä väheni, Viipurin tärkeys puolestaan idän vaikutuksesta kasvoi ja Helsingin asema vahvistui uutena hallinnollisena keskuksena ja maan tärkeimpänä yliopistokaupunkina. Tervakaupan suhteellinen merkitys ulkomaankaupassa pieneni ratkaisevasti puulaivojen syrjäytymisen myötä, ja se taas vaikutti Pohjanlahden kaupunkien merkitykseen ja vaurautteen.

Kirja päättyy vuoteen 1890 eli postimanifestin vuoteen ja Aunen ja Annan perheen yhteiseen kokoontumiseen, jossa käydään läpi yhdessä koetut koettelemusten ja ilonaiheitten vuodet. Kaiken koetun jälkeen uskalletaan katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen, vaikka tummia pilviä häämöttää jo Suomen taivaalla.

Pohjantuuli on suomalainen selviytymistarina. Pohjantuuli on kaksi naista, kaksi kohtaloa. Pohjantuuli on kirja lukijalle, joka on kyllästynyt alatyylin ilmauksiin, johon törmää kaikkialla.

Jokainen meistä tietää, miltä tuntuu saada käteensä kirja, jota ei malta lopettaa ennen kuin viimeinenkin lehti on käännetty. Vielä senkin jälkeen kirjan henkilöt pyörivät mielessä pitkään. Pohjantuulessa on on tunnetta ja voimaa, se jättää jälkeensä hyvän olon. 1800-luvun toista puoliskoa kuvaavalle historialliselle romaanille on juuri nyt “tilaus”.