Minun osakseni on tullut kantaa vuoron perään neljää sukunimeä, kun olen vanhanaikaisesti aina vaihtanut nimeä aviomiehen vaihtumisen myötä. Olen omaa sukuani Harju, synnyin vuonna 1945 Vihdissä. Äitini kuoli tapaturmaisesti ollessani alle kolmevuotias. Ensimmäisen vuosi-kymmeneni kasvoin isovanhempieni hoidossa.
Oppikouluaikani sijoittui Järvenpäähän isäni avioiduttua uudelleen. Järvenpäästä pääsin myös ylioppilaaksi. Sitä seurasi opiskelu Helsingin yliopistossa, mutta se katkesi kesken työelämän viedessä minut mennessään.
Työ MTV:n toimittajana oli mielenkiintoista, antoisaa ja vaihtelevaa. Kaksikymmenvuotisen televisiourani aikana 1970- ja 1980-luvuilla ehdin puurtaa perheohjelmien toimituksessa sekä ajankohtais- ja uutistoimituksissa. Ikimuistoisimmat ohjelmasarjat kohdallani olivat Tänään kotona, Suvipitäjä 80 ja Loma-TV. Televisioaikaan sukunimeni oli Jäppinen ja sittemmin Penttilä. Pari vuotta sen jälkeen kun olin jäänyt 1980-luvun lopulla leskeksi, tapasin nykyisen mieheni, joka vei minut ulos suureen maailmaan.
Pekka Koskenkylä oli tunnettu veneenrakentaja. Tutustumisemme aikaan hän rakensi mega-purjeveneitä Thaimaassa. Suomi ja Swan- purjeveneitten rakentaminen oli hänen kohdallaan jäänyt jo 1970-luvun alkupuolella. Pian yhteen mentyämme syntyi ajatus oman veneen rakentamisesta ja lähtemisestä maailman merille. Tuumasta toimeen. Merien valloittamiseen monine valtamerten ylityksineen vierähti aikaa kokonaiset seitsemän vuotta. Kirjoitin noista unohtumattomista vuosista kaksi kirjaa: Mielenkiintoinen tuttavuus (Otava) 1999 ja Kauas on pitkä matka (Otava) 2001. Kolmas kirjani on mieheni elämäntarina nimeltään Swanien isä – Pekka Koskenkylän elämä aallon harjalla (Tammi) 2009.
Pohjantuulen kirjoittamisprosessiin on vierähtänyt poikkeuksellisen pitkä aika. Ajoittain kirjoitin sitä aktiivisesti, väliin se oli pitkäänkin katkolla ikään kuin unholassa, mutta missään vaiheessa se ei jättänyt minua rauhaan. Noitten kirjoittamiskatkojen vuosina rakensimme suurelta osin omin käsin talon, kirjoitin mieheni elämäkerran, maalasin satakunta taulua ja pidin muutaman taidenäyttelyn. Kaiken taustalla alitajunnassani Anna ja Aune porskuttivat eteenpäin. Kirjoitusvaiheissa nämä naiset hallitsivat pienen perheeemme kotoisia keskusteluita, joista sain runsaasti virikkeitä, sillä miehenikin innostui aiheesta, hän suorastaan rakastui sanavalmiiseen Auneen. Anna ja Aune kasvoivat tämän synnytysvaiheen aikana melkein kuin siskoikseni, joitten ominaisuuksista monia tunnistan itsessäni.
Merellä vietettyjen vuosien jälkeen ja muutettuamme Ranskan Rivieralta maaseudulle Provencen sydämeen, pieneen Bargemonin kylään elinikäinen haaveeni ruveta tosissaan maalaamaan toteutui. Provencen aurinko valloitti minutkin. Vihdoinkin minulla oli aikaa ja virikkeellinen ympäristö maalaamiselle. Maalaaminen ja kirjoittaminen tukevat luontevasti toisiaan. Lisäksi maalausvaihe tarjoaa kerta toisensa jälkeen rentouttavan suvannon kokonaan ajatukset mukanaan vievän kirjoittamisen väliin.
Suuret majesteettiset ruusutauluni sopivat yhtä hyvin kodin katseenvangitsijaksi kuin julkisten tilojen suurille seinäpinnoille. Airut Galleria pursuaa värejä, olivat taulut sitten klouneja tai ruusuja. Ruusuja löytyy omilta sivuiltani osoitteessa www.pirkko.fr. Minulla on ollut taidenäyttelyitä sekä Ranskassa että Suomessa.
Mieheni ja minä teemme yhdessä kaikkea mikä tuntuu hauskalta ja haasteelliselta. Me toteutamme tunnetun suomalaisen elämäntaiteilijan mottoa: ”Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa” Tästä viimeisenä todisteena on tämä oman kustannusosakeyhtiön perustaminen. ”Jos minun kelkkaani lähdet, niin aina sattuu ja tapahtuu”, laukaisi Pekka minulle, kun yhteistä elämää lähdettiin pari vuosikymmentä sitten raamittamaan.
